Palauttelin mieleeni tänään vattupuskassa ennakkotehtävien
aiheita. Elämys verkossa… olenko muka joskus kokenut niin mieleenpainuvaa
elämystä oikeasti verkossa, että voisin sanoa että se olisi oikein onnistunut
verkkokampanja? Ensimmäistä kertaa tällä opintojaksolla iski pieni skeptisyys,
miten saada niin mieleenpainuva elämys verkossa matkailualalla että elämys
olisi jopa isompi kuin itse koettu palvelu. Niitä elämyskokemuksia
reaalimaailmasta kyllä löytyy, mutten nopeasti saa yhdistettyä reaalimaailmaa
verkkoon. Samalla kuitenkin skeptisyys väistyy sen verran että ajattelen – tämä
teema voikin olla antoisin kaikesta. Tästä voi saada todella paljon uutta
mietittävää….
Tehtävänä on esitellä kolme onnistunutta, hyvää ja saumatonta
ja koukuttavaa asiakaskokemusta samalla yhdistettynä virtuaaliseen maailmaan.
 |
| Hissilippu (Kuva: www.saalbach.com) |
Ensimmäisenä tulee mieleen Saalbachin hiihtokeskuksen
sivuilla toteutettu Snap-shotpalvelu, josta tosin olen kirjoittanut
opintojaksolla jo yhden blogipostauksen joten en viitsi sitä ottaa heti ensimmäisenä esimerkiksi. Onneksi kuitenkin tuo
elämyksiä tuottaa hiihtokeskus on onnistunut verkossa niin hyvin että
verkkoelämyksiä riittää muitakin. Hiihtokeskus nimittäin käyttää palvelua, jossa hissit keräävät dataa lippujen käyttäjistä niin, että asiakas
voi itse käydä tarkistamassa päivän päätteeksi tai vaikkapa loman lopuksi
lasketut kilometrit ja tarkistaa reitit sekä korkeudet vuorilla. Tämä palvelu
oli koukuttava nettipalvelu ja on jäänyt
erityisesti mieleen. Tämä esimerkki sopii myös tähän esimerkkiin, sillä onhan
tuo lasketteluviikko jälleen ollut kokemisen arvoinen elämys kokonaisuudessaan.
Ja hiihtokeskuksen palvelu ja laitteet ykkösluokkaa. Kaikki oli siis kovin
saumatonta.
hissilipuissa
Toiseksi esimerkiksi haluan nostaa erään
ulkoiluharrastuksen, johon olen päässyt tutustumaan lähinnä siskon perheen
kanssa; geokätköily. Wikipedian mukaan tässä ulkoiluharrastuksessa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja
rasioita, joita etsitään gps-satelliittipaikannuksen avulla. Geokätkön
koordinaatit ja muut tarpeelliset tiedot kätkön löytämiseksi ilmoitetaan
kätkökuvauksessa, joka julkaistaan jollain harrastuksen internetsivustoissa.
Geocaching.com tietokannassa on yli 2 miljoonaa kätköä. Geokätköily on hyvä
esimerkki siitä, kuinka yhdistää luontoretkeily ja virtuaalimaailma. Itselle
yksi mieleenpainuva geokätkö oli aivan lapsuuteni maisemissa, kuitenkin
paikassa jossa en ikinä ollut käynyt. Kätkö oli vaikea saada esille, sillä se
roikkui vaijerissa kahden puun välillä. Geokätkön saamiseen tarvittiin siis
lisäksi hoksottimia ihan kunnolla, ennen kuin saimme selville miten kätkö
saadaan maan tasalle. Geokätköillessä ei pelkästään tule ulkoiltua vaan usein
kätköpaikoissa on jokin hauska idea; upea maisema, erikoinen maamerkki,
mielenkiintoista historiaa jne… Erinomainen esimerkki koukuttavasta elämyskokemuksesta ja
virtuaalista maailmaa yhdistävästä harrastuksesta ja palvelusta.
Asiakaskokemusta minulla ei tosin tästä oikeastaan ole, mutta on
elämyspalveluyrityksiä jotka tarjoavat geokätköilyyn ja gps-suunnistukseen
tutustumista. Yksi tällainen on Hotelli Siikarannan kanssa yhteistyötä tekevä
Punakettu.
 |
| Kuva: http://festival-of-lights.de/faces/ |
Kolmatta vaihtoehtoa sai jo melko kuumeisesti miettiä.
Mieleen tuli muutaman vuoden takainen Berliinin matka, joka sattui ajoittumaan
ajankohtaan jolloin kaupungissa oli jokavuotinen Festival of Lights eli kaupungissa
useita kymmeniä kohteita oli valaistu mitä erilaisimmilla tavoilla. Valoilla
saadaan erinomaisia visuaalisia elämyksiä tehtyä. Kaupunki näytti aivan uudet
kasvot ilta-aikaan ja kaupunkilomalla tulikin käytyä samoissa paikoissa
uudestaan iltasella, vaikka olisi jo päiväsaikaan käynyt. Tapahtuman sivustolla on
onnistuneesti tuotu kuvilla ja väreillä elämystä jo itsessään verkkoon, mutta
se on ehkä turhan tavanomaista. Syy, miksi toin tämän esimerkkinä tähän
postaukseen on se että tapahtumaan liittyi myös yksi mieleenpainunut elämys
verkossa. Potzdamer Platzin luona rakennuksen seinään oli tehty iso kipsinaama,
johon heijastettiin jatkuvasti kasvokuvia ihmisten naamoista. Naamoista
otettiin kuvia lähistöllä, ja tähän sai tietysti vapaaehtoisesti osallistua.
Tässä kohteesta videopätkää.
Mielenkiintoista oli
sitten seurata missä vaiheessa omat kasvot välähtävät taideteoksessa ja
luonnollisesti omaa kuvaa pystyi etsimään myös verkosta.Tällaisia
valotapahtumia on paljon. Berliini todellakin on panostanut tapahtumaan.
Tässä oma ennakkotehtäväni ”Elämys verkossa” –kurssiin.
Odotan kovasti antia lähipäivistä, ehkäpä lähipäivien jälkeen postauksenikin
olisi sisällöltään erilainen.
